Biovoima kaupan kohteena

Biovoimaan perustuva energiantuotanto kattaa hyvin erilaisia laitostyyppejä. Perinteinen biovoimalaitos polttaa biomassaa lämmön ja sähkön tuottamiseksi, kun taas biokaasulaitos jalostaa orgaanista ainesta biokaasuksi biologisen prosessin kautta. Molemmissa on kyse kaupan kohteena vaativasta kokonaisuudesta, mutta due diligencen painopisteet eroavat toisistaan merkittävästi. Yhteistä on se, että ympäristöluvat, raaka-aineen saatavuus ja EU:n kestävyyskriteerit ovat molemmissa kaupan ytimessä.

Biovoimalaitoksen polttoaine, luvat ja lämpöliiketoiminta

Biovoimalaitos on kaupan kohteena samanaikaisesti teollinen laitos, ympäristöluvanvarainen toimija ja polttoainehuollosta riippuvainen tuottaja. Ympäristölupa on toiminnan perusta ja se määrittää, mitä polttoaineita laitoksella saa käyttää, millaiset päästörajat toimintaan kohdistuvat ja mitä velvoitteita laitoksella on jätteiden käsittelyn ja vesien hallinnan suhteen. Yrityskaupassa lupa pysyy yhtiöllä, mutta liiketoimintakaupassa ostajan on järjestettävä luvan siirtyminen tai haettava lupaa omissa nimissään, mikä vaikuttaa kaupan aikatauluun.

Polttoainehuolto on liiketoimintariski, joka usein aliarvioidaan kauppaprosessissa. Laitos, jolla ei ole varmistettua polttoaineen saantia, on strategisesti haavoittuvainen riippumatta siitä, kuinka hyvässä kunnossa sen tekniikka on. Due diligencessa on käytävä läpi hankintasopimusten kesto ja toimittajien hajautus sekä arvioitava riippuvuutta yksittäisistä toimittajista tai maantieteellisistä alueista. Liiallinen riippuvuus yhdestä polttoainelähteestä voi realisoitua merkittävänä riskinä, jos alueen metsätaloustoiminta vähenee tai päähankkija ajautuu vaikeuksiin.

Monet biovoimalalaitokset toimivat CHP-laitoksina eli tuottavat samanaikaisesti sähköä ja lämpöä. Lämpö myydään tyypillisesti kaukolämpöverkkoon pitkäaikaisilla sopimuksilla, jotka ovat keskeinen osa laitoksen kassavirtaa. Kaukolämpösopimusten hinnoittelumekanismi on tärkeä due diligence -kysymys: onko hinta sidottu polttoainekustannuksiin vai kiinteään tasoon sekä miten sopimukset siirtyvät kaupan yhteydessä. Tekninen due diligence kattaa kattilan ja turbiinin iän ja kunnon, savukaasunpuhdistuksen tilan suhteessa ympäristölupaan sekä investointitarpeet lähivuosina. Vanhentunut tekniikka tai laiminlyöty kunnossapito voi tarkoittaa merkittäviä kustannuksia heti kaupan jälkeen.

Biokaasulaitoksen syöte, prosessi ja kaasun käyttö

Biokaasulaitos on liiketoimintamalliltaan ja due diligencen rakenteeltaan hyvin erilainen kohde kuin perinteinen biovoimalaitos. Siinä missä biovoimalaitos polttaa polttoainetta, biokaasulaitos prosessoi orgaanista syötettä anaerobisessa käymisessä biokaasuksi. Syöte voi olla lantaa, elintarviketeollisuuden jätettä, yhdyskuntajätettä tai muuta orgaanista ainesta. Syötteen laatu, saatavuus ja hinta ovat laitoksen kannattavuuden kannalta yhtä kriittisiä kuin polttoaine biovoimalalaitokselle.

Syötteen hankintasopimukset ovat biokaasukaupassa keskeinen tarkistuspiste. On selvitettävä, onko syötteen toimittajien kanssa pitkäaikaisia sopimuksia vai perustuuko hankinta lyhytaikaisiin järjestelyihin ja onko syötteestä maksettava vai saadaanko sitä käsittelymaksua vastaan. Jätepohjainen syöte, kuten elintarviketeollisuuden sivuvirrat, voi tuoda laitokselle sekä syötteen että käsittelymaksun, mikä parantaa merkittävästi liiketoiminnan kannattavuutta. Tämä on kaupan arvonmäärityksen kannalta tärkeä havainto.

Biokaasulaitoksen ympäristölupa kattaa sekä syötteen vastaanoton että prosessista syntyvien sivutuotteiden, kuten mädätteen, käsittelyn ja hyödyntämisen. Mädätteen jatkokäyttö lannoitteena tai maanparannusaineena on monelle biokaasuyritykselle merkittävä lisäarvo, mutta se edellyttää omia lupia ja asiakassopimuksia. Nämä on käytävä läpi osana due diligencea.

Biokaasun käyttö on laitoskohtainen kysymys. Kaasu voidaan polttaa suoraan sähkön ja lämmön tuottamiseksi, jalostaa liikennekaasumarkkinoille tai syöttää maakaasuverkkoon. Jokainen näistä vaihtoehdoista tuo mukanaan omat sopimuksensa, luparatkaisunsa ja markkinansa. Kauppaa tehdessä on selvitettävä, mihin käyttöön laitos on rakennettu ja onko käyttötapa muutettavissa, jos markkinatilanne muuttuu.

Kestävyyskriteerit ja päästökauppa koskevat molempia

EU:n uusiutuvan energian direktiivin kestävyyskriteerit koskevat sekä biovoimalalaitoksia että biokaasulatoksia. Kriteerit edellyttävät, että biomassa tai syöte täyttää tietyt vaatimukset kasvihuonekaasupäästöjen vähenemän ja raaka-aineen alkuperän suhteen. Dokumentaation ylläpito on pakollista ja puutteet voivat johtaa tukien takaisinperintään. Kaupassa on varmistettava, että dokumentaatio on kunnossa ja siirtyy ostajalle asianmukaisesti.

Riittävän suuri biovoimalaitos kuuluu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Päästöoikeudet ovat taseen erä, jolla voi olla merkittävä taloudellinen arvo, ja niiden siirtyminen kaupan yhteydessä on selvitettävä. Tulevaisuuden regulaatioriski on molemmissa laitostyypeissä otettava huomioon arvonmäärityksessä, koska biomassan ja biokaasun kohtelu päästölaskennassa voi muuttua EU:n ilmastopolitiikan kehittyessä.

Biovoimaliiketoiminta vaatii kokonaisnäkemystä

Sekä biovoimalaitos että biokaasulaitos ovat kaupan kohteena kokonaisuuksia, joissa tekniikka, ympäristöluvat, raaka-aineen saatavuus ja kestävyysdokumentaatio nivoutuvat yhteen. Puute yhdessä osa-alueessa voi vaikuttaa koko liiketoiminnan arvoon ja jatkuvuuteen. Ostajan on lähestyttävä kohdetta laaja-alaisesti ja varmistettava, että due diligence kattaa kaikki nämä ulottuvuudet riittävällä syvyydellä.

Seuraavassa artikkelissa siirrymme kiertotalousyritysten kauppoihin, joissa arvonmäärityksen haasteet syntyvät aivan eri lähtökohdista.

Energiajuristi.fi-sivustolla haluamme tuoda esiin energiakentän tulevaisuutta rakentavia näkökulmia ja asiantuntijoiden ajatuksia. Jos sinulla on aihe, jota haluaisit käsiteltävän tai haluat kommentoida tätä artikkelia, ota yhteyttä osoitteeseen info@skylinelegal.fi.

Teksti: Tomi Rantasaari (Linkedin)