Valvontamallin vaikutukset investointeihin ja alihankintaketjuun

Edellisissä osissa on käsitelty valvontamallin rakenne ja miten valvonta käytännössä toimii. Laskentakaavat ja tasausmekanismit ovat kuitenkin vain osa laajempaa kokonaisuutta. Yhtä tärkeää on ymmärtää, miten valvontamalli vaikuttaa verkkoyhtiöiden investointipäätöksiin ja sitä kautta koko sähköverkkosektorin alihankintaketjuun.

Investoinnit ja valvontamallin kannustin

Kuten aiemmissa osissa on käyty läpi, jokainen verkkoyhtiön tekemä investointi kasvattaa oikaistua nykykäyttöarvoa, mikä puolestaan kasvattaa sallittua enimmäistuottoa. Tämä rakenne luo periaatteessa investointikannustimen: mitä enemmän yhtiö rakentaa, sitä enemmän se saa tuottoa kerätä.

Kannustin ei kuitenkaan toimi tyhjiössä. Se edellyttää, että sallittu tuotto on riittävä kattamaan investointien pääomakustannukset. Jos WACC-prosentti on matalampi kuin verkkoyhtiön todellinen pääomakustannus, muuttuu investointi taloudellisesti kannattamattomaksi, vaikka se kasvattaisikin oikaistua nykykäyttöarvoa. Tässä tilanteessa investointikannustin kääntyy itseään vastaan.

Mitä tapahtuu, kun investointikannustin heikkenee?

Verkkoyhtiön investointipäätökset eivät ole irrallisia muusta liiketoiminnasta. Yhtiöllä on omistajia, jotka odottavat sijoitukselleen tuottoa ja lainanantajia, jotka edellyttävät lainojen takaisinmaksua.

Lyhyellä aikavälillä tämä ei välttämättä näy asiakkaille. Sähköverkko on pitkäikäinen infrastruktuuri ja olemassa oleva verkko toimii vielä vuosia ilman merkittäviä uusinvestointeja. Pidemmällä aikavälillä laiminlyödyt investoinnit näkyvät kuitenkin väistämättä. Verkon ikääntyminen heikentää toimitusvarmuutta, kapasiteetti ei kasva tarpeen mukana ja lopulta korjaamisen kustannukset nousevat suuremmiksi kuin ennakoivan investoinnin kustannukset olisivat olleet.

Vaikutukset alihankintaketjuun

Sähköverkkojen rakentaminen ja uusiminen on työvoimavaltaista ja erikoistunutta työtä. Verkkoyhtiöt eivät tyypillisesti tee rakennustöitä itse, vaan ostavat ne erikoistuneilta urakoitsijoilta. Tämä alihankintaketju ulottuu suurista infrastruktuuriurakoitsijoista pieniin paikallisiin sähköasennusyrityksiin asti.

Kun verkkoyhtiöt vähentävät tai siirtävät investointejaan, näkyy se suoraan alihankintaketjun tilauskannassa. Urakoitsijoiden näkökulmasta ongelma on erityisen hankala, sillä sähköverkon rakentaminen edellyttää erikoistunutta osaamista sekä kalliita koneita ja laitteita. Jos tilauskanta kutistuu pitkäksi aikaa, alan osaaminen katoaa ja kapasiteetti pienenee. Kun investointeja sitten taas halutaan kiihdyttää, ei siihen välttämättä ole enää riittävästi tekijöitä.

Tämä on erityisen merkityksellistä tilanteessa, jossa puhtaan siirtymän myötä sähköverkon rakentamiskapasiteetin tarve on kasvamassa. Jos kapasiteetti on jo valmiiksi supistunut, ei sitä saada palautettua tarpeeksi nopeasti.

Alueelliset vaikutukset

Investointivaikutukset eivät jakaudu tasaisesti. Harvaan asutuilla alueilla verkkoyhtiöiden taloudellinen tilanne on tyypillisesti heikompi kuin tiheästi asutuilla alueilla, koska kustannukset jakautuvat vähäisemmälle asiakasmäärälle. Jos investointikannustin heikkenee, kohdistuu se usein ensin juuri näille alueille ja investoinnit priorisoidaan sinne, missä ne ovat taloudellisesti kannattavimpia.

Seurauksena voi olla, että verkon kehittyminen eriytyy alueellisesti. Tämä vaikuttaa alueiden houkuttelevuuteen niin asumisen kuin elinkeinotoiminnankin näkökulmasta, millä on välillisiä vaikutuksia aluekehitykseen laajemmin.

Lopuksi

Valvontamallin ja investointien välinen suhde on yksi koko järjestelmän keskeisimmistä jännitteistä. Malli on rakennettu hillitsemään monopoliyhtiöiden kohtuuttomia tuottoja, mutta samalla sen on luotava riittävät edellytykset verkon kehittämiselle. Näiden kahden tavoitteen välinen tasapaino on vaikea löytää, eikä yksikään valvontamalliin tehty muutos ole poistanut tätä perusjännitettä. Kyse on viime kädessä arvoista: kenen etu painaa enemmän, asiakkaan vai investoijan? Tähän kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta ja se näkyykin siinä, miten kiivasta keskustelu valvontajakson 2024–2031 ympärillä on ollut. Tästä lisää seuraavassa osassa. 

Energiajuristi.fi on Skyline Legal Oy:n tuottama palvelu energia-alan toimijoiden tarpeisiin. Jos olet kiinnostunut palveluistamme, yhteistyöstä tai haluat ehdottaa blogiimme kiinnostavaa aihetta, ota ihmeessä yhteyttä info@skylinelegal.fi

Teksti: Tomi Rantasaari (Linkedin)