Tehomaksu sähkönsiirtohinnoittelussa FAQ

Energiavirasto viimeistelee parhaillaan määräystä, joka yhtenäistää sähkön jakelumaksujen määräytymisperusteet vuodesta 2029 alkaen. Lausuntokierroksella verkkoyhtiöt, kuluttajajärjestöt, tutkimuslaitokset ja yritykset esittivät näkemyksiä tehomaksun toteuttamisesta. Tässä koottuna keskeisimmät kysymykset ja huolenaiheet teemoittain.

Tehomaksun pääperiaatteet

Tehomaksun perusideana on, että maksu määräytyy käytön (tehon) mukaan muuttuvasti, toisin kuin nykyisessä mallissa, jossa perusmaksu jakautuu kaikille asiakkaille tasaisemmin riippumatta siitä, kuinka suurta tehoa he oikeasti tarvitsevat.

Verkkoyhtiöt voivat tehomaksun avulla kohdistaa kustannuksia tarkemmin niille asiakkaille, joilla on suurempi tehontarve esimerkiksi sähkölämmityksen tai sähköautoilun vuoksi. Tällä hetkellä tehon käytöstä syntyvät kustannukset sisältyvät sähkönjakelun perusmaksuun ja jakautuvat kaikkien kuluttaja-asiakkaiden kesken, myös niiden, jotka eivät suurta tehoa tarvitse.

Määräys ei pakota verkkoyhtiöitä ottamaan tehomaksua käyttöön kaikissa tuotteissa. Asiakkaalla säilyy oikeus valita verkkoyhtiön tarjoamista tuotteista omaan käyttöön parhaiten soveltuva vaihtoehto. Määräyksellä ei vaikuteta verkkoyhtiöiden sallittuun liikevaihtoon, joten hinnoittelurakenteen uudistus ei nosta sähkönjakelun maksuja kokonaisuudessaan. Maksut voivat kuitenkin jakautua eri asiakkaille eri tavalla kuin nykyisin.

Pitääkö kaikille asiakkaille olla tarjolla myös tehomaksuton tuote?

Kuluttaja- ja käyttäjäryhmiä edustavissa kommenteissa painotetaan, että asiakkaille tulisi olla tarjolla myös tehomaksuton vaihtoehto. Sen sijaan valtaosa verkkoyhtiöistä ja alan edunvalvonta ei kannata velvoitetta tarjota kaikille asiakkaille sekä tehomaksullista että tehomaksutonta tuotetta. Verkkoyhtiöt katsovat tämän heikentävän kustannusvastaavuutta ja johtavan tilanteisiin, joissa tehopiikkejä aiheuttavat valitsevat tehomaksuttoman vaihtoehdon.

Pitäisikö tehomaksu perustua 15 minuutin vai tunnin jaksoon?

Sähkölämmitteisessä omakotitalossa tehohuippu on yleensä 6–8 kW, mutta sähkökatkon jälkeinen lämmityspiikki voi nostaa tehon hetkellisesti yli 10 kW:n. Yhden varttihuipun mallissa tällainen satunnainen piikki voisi nostaa kuukauden tehomaksua selvästi, vaikka kuluttaja ei voisi siihen vaikuttaa.

Monet verkkoyhtiöt ja alan toimijat kannattavat 15 minuutin mittausjaksoa ja kuukausittaista määräytymistä, koska se on linjassa markkinamuutosten kanssa ja koetaan selkeäksi.

Useat verkkoyhtiöt ja tutkimuslaitokset (esim. LUT-yliopisto) kuitenkin kyseenalaistavat, onko yksittäiseen varttihuippuun perustuva tehomaksu perusteltu verkon mitoituksen näkökulmasta, koska verkon terminen kuormitettavuus liittyy enemmän pidempikestoiseen kuormitukseen. Varttihuippu voi olla altis satunnaisille piikeille, esimerkiksi sähkökatkon jälkeisille jälkihuipuille tai lämmityksen takaisinpotkuille, jotka eivät ole kuluttajasta riippuvia.

Kuluttajajärjestöt pitävät yhden korkeimman vartin mallia kohtuuttomana ja esittävät pidempää määräytymisjaksoa, esimerkiksi usean vartin tai tunnin keskiarvoa. Myös osa verkkoyhtiöistä ehdottaa kuukauden usean suurimman varttitehon keskiarvon käyttöä yhden huipun sijaan.

Tulisiko tehomaksua voida aikajaotella (esim. päivä/yö)?

Monet verkkoyhtiöt kannattavat mahdollisuutta tehomaksun aikajaotteluun (ei velvoitetta), koska se voisi parantaa ohjausvaikutusta ja kustannusvastaavuutta esimerkiksi yöaikaan, kun kapasiteettia voi olla enemmän. Myös kuluttajajärjestöt kannattavat aikajaotusta, jotta tehomaksua ei sovellettaisi yöaikaan.

Tutkimuslaitokset (esim. Tampereen yliopisto) varoittavat, että tehomaksun aikajaottelu voi siirtää kuormitusta yöaikaan ja aiheuttaa uusia haasteita tietyillä alueilla. Osa verkkoyhtiöistä vastustaa tehomaksun aikajaottelua, koska se lisää monimutkaisuutta ja voi olla huono sovite paikallisiin pullonkauloihin.

Onko 5 kW kynnysarvo sopiva pienille käyttöpaikoille (enintään 63 A)?

Kerrostaloasukkaan sähköauton lataus (3,7 kW) ja kodin peruslaitteet nostavat tehon usein 4–5 kW:n tasolle. Lyhytkestoinen 6 kW piikki syntyy helposti, jos useampi laite on päällä yhtä aikaa. Jos kynnys olisi 5 kW, tällainen arjen tilanne voisi siirtää asiakkaan korkeampaan maksuluokkaan.

Kuluttajajärjestöt ja sähköistymisnäkökulmasta toimivat tahot pitävät 5 kW kynnystä liian matalana. Lausuntopalautteessa esitetään kynnyksen nostoa esimerkiksi 10–14 kW:iin, jotta tavanomaiset kodin sähkölaitteet (kuten sähköauton lataus tai saunan lämmitys) eivät aiheuta kohtuuttomia maksuja.

Useat verkkoyhtiöt ja kantaverkkotoimija kritisoivat kynnystehoa kustannusvastaavuuden kannalta ja esittävät kynnysten poistamista kokonaan tai ainakin myöhemmässä vaiheessa.

Tulisiko suuremmilla käyttöpaikoilla (yli 63 A) olla minimilaskutustehoa tai kynnystä?

Pienellä yrityksellä (esim. kampaamo tai toimisto) kuorma on tasainen ja pysyy 2–3 kW tasolla. Jos minimilaskutusteho olisi esimerkiksi 10 kW, yritys maksaisi tehosta, jota se ei koskaan käytä.

Useat verkkoyhtiöt pitävät minimilaskutustehon kategorista kieltämistä ongelmallisena ja esittävät, että ainakin mahdollisuus minimilaskutukseen tulisi säilyttää tai vaihtoehtoisesti mahdollistaa perusmaksun porrastus sopimus-/liittymistehon mukaan, jotta kustannusvastaavuus säilyy.

Kenellä maksut nousevat ja miten kohtuuttomuuksia estetään?

Useissa kommenteissa todetaan, että vaikutukset vaihtelevat asiakkaasta ja kulutusprofiilista riippuen. Osalla maksut nousevat, osalla laskevat.

Verkkoyhtiöt arvioivat, että kynnys ja korkeimman varttitehon käyttö voi vinouttaa tehomaksujen jakaumaa. Suurimmalla osalla maksut voivat laskea, mutta pienellä osalla maksut voivat nousta merkittävästi, jopa satoja euroja vuodessa.

Kuluttajajärjestöt ja neuvontatahot korostavat, että erityisesti haavoittuvat kotitaloudet (esim. vanhat sähkölämmitteiset pientalot) sekä kotitaloudet, joilla on rajalliset mahdollisuudet joustoon tai automaatioon, voivat kohdata merkittäviä ja ennakoimattomia kustannusvaikutuksia. Esitetään myös, että asiakkaille tulisi tarjota suoja-aikavyöhyke tilanteisiin, joissa tehohuippu ei ole kuluttajasta johtuva (esim. sähkökatkon jälkeiset piikit).

Maatalouden edustajat tuovat esiin, että työn luonne voi rajoittaa kulutuksen ajoittamista, ja yhden lyhyen jakson perusteella määräytyvä maksu voi olla epäoikeudenmukainen.

Maatilalla lyhyet, mutta toistuvat tehopiikit syntyvät esimerkiksi viljankuivurista tai lypsyrobotista. Vaikka keskimääräinen kuorma on maltillinen, yksittäinen varttihuippu voi olla korkea. Yhden huipun perusteella määräytyvä maksu voi olla maataloudelle kohtuuton, koska kulutusta ei voi ajoittaa vapaasti.

Mitä asiakasviestinnässä ja hinnastoissa pitäisi huomioida?

Useat tahot korostavat hinnastojen selkeyttä ja ymmärrettävyyttä sekä sitä, että asiakkaan tulisi pystyä hahmottamaan maksunsa ja saada tarvittavat teho- ja kulutustiedot helposti.

Kuluttaja- ja kiinteistöjärjestöt esittävät, että verkkoyhtiöiden tulisi viestiä tehomaksun käyttöönotosta riittävän aikaisin ja selkeästi erillään tavanomaisista hinnanmuutoksista.

Lopuksi

Lausuntopalautteen perusteella hinnoitteluperusteiden harmonisointia pidetään pääosin perusteltuna ja tarpeellisena kehityssuuntana, joka voi selkeyttää käytäntöjä ja tukea sähköjärjestelmän joustavuutta. Tehomaksun peruslogiikka – kustannusten kohdistaminen aiheuttamisperiaatteen mukaisesti – saa laajaa ymmärrystä.

Samaan aikaan lausunnoista nousee esiin kolme merkittävää jännitettä, jotka vaativat huolellista tasapainottamista. Kustannusvastaavuuden ja kohtuullisuuden välinen ristiriita, ohjausvaikutuksen ja ennakoimattomuuden tasapaino sekä yksinkertaisuuden ja joustavuuden yhteensovittaminen ovat keskeisiä haasteita.

Keskeiset huolenaiheet koskevat erityisesti 5 kW kynnysarvon mataluutta, yhden varttihuipun ankaruutta ja alttiutta satunnaisille piikeille sekä merkittäviä laskuvaikutuksia tietyille asiakasryhmille. Useissa lausunnoissa esitetään konkreettisia korjausehdotuksia: kynnyksen nostamista, useamman huipun keskiarvon käyttöä, suoja-aikavyöhykkeitä ei-kuluttajalähtöisille piikeille sekä selkeämpää asiakasviestintää ja mittaritiedon saatavuutta.

Energiavirasto julkaisee määräyksen helmikuun alussa. Ratkaiseva kysymys on, miten virasto vastaa näihin huoliin säilyttäen samalla uudistuksen tavoitellun ohjausvaikutuksen ja kustannusvastaavuuden.

Energiajuristi.fi-sivustolla haluamme tuoda esiin energiakentän tulevaisuutta rakentavia näkökulmia ja asiantuntijoiden ajatuksia. Jos sinulla on aihe, jota haluaisit käsiteltävän tai haluat kommentoida tätä artikkelia, ota yhteyttä osoitteeseen info@skylinelegal.fi.

Teksti

Tomi Rantasaari (Linkedin)