Sähköverkon tulevaisuuden haasteet
Tässä sarjassa on käyty läpi, miten sähkönsiirron hinta muodostuu, miten Energiaviraston valvontamalli toimii ja mitä valvontajakson 2024–2031 muutokset käytännössä tarkoittavat. Viimeisessä osassa on aika ottaa askel taaksepäin ja kysyä, mitä yhteinen tavoite puhtaan siirtymän edistämiseksi vaatii eri toimijoilta.
Tutustu kaikkiin sarjan artikkeleihin
Investointitarve kasvaa
Puhdas siirtymä tarkoittaa käytännössä sähköistymistä laajassa mittakaavassa. Sähköautot, lämpöpumput, teollisuuden sähköistyminen ja hajautettu energiantuotanto kuormittavat sähköverkkoa tavalla, johon nykyinen verkkoinfrastruktuuri ei monin paikoin pysty vastaamaan. Verkon kapasiteettia on kasvatettava, verkon on oltava aiempaa älykkäämpi ja toimitusvarmuuden on pysyttävä korkeana myös silloin, kun kuormitus kasvaa ja tuotanto hajautuu.
Tämä kaikki edellyttää suuren määrän investointeja. Investoinnit edellyttävät, että niitä tekevällä taholla on sekä taloudellinen kannustin että riittävä rahoituskapasiteetti.
Valvontamallin ja investointitarpeen välinen jännite
Kuten sarjassa on käyty läpi, valvontamalli on rakennettu ensisijaisesti hillitsemään monopoliasemassa toimivien verkkoyhtiöiden hinnoittelua. Tavoite on oikeutettu sillä, ilman valvontaa monopoli voi periä asiakkailta enemmän kuin on tarpeen. Samaan aikaan malli, joka rajoittaa tuottoja liikaa, heikentää investointikannustinta juuri silloin, kun investointien tarve on suurimmillaan.
Tähän ristiriitaan ei ole helppoa ratkaisua. Verkkoyhtiöiden laaja tyytymättömyys valvontajakson 2024–2031 ehtoihin osoitti, että eri osapuolet vetävät rajaa eri kohtaan. Markkinaoikeuden ratkaisu vahvisti valvontamenetelmien lainmukaisuuden, mutta kysymys siitä, ovatko menetelmät puhtaan siirtymän kannalta tarkoituksenmukaiset, on edelleen auki.
Mitä eri toimijat tarvitsevat?
Verkkoyhtiöt tarvitsevat riittävän ennakoitavan ja kannustavan toimintaympäristön. Investoinnit ovat pitkäjänteisiä: johdot ja muuntajat rakennetaan vuosikymmeniksi. Jos valvontamallin ehdot muuttuvat merkittävästi valvontajaksojen välillä, vaikeutuu investointipäätösten tekeminen. Ennakoitavuus ei tarkoita sitä, että verkkoyhtiöiden tuottoja ei saisi valvoa, vaan sitä, että pelisäännöt pysyvät riittävän vakaina.
Energiavirasto tasapainoilee kahden yhtä tärkeän tehtävän välillä: asiakkaiden suojeleminen kohtuuttomalta hinnoittelulta ja sellaisen toimintaympäristön luominen, jossa verkkoyhtiöillä on tosiasiallinen kyky ja kannustin investoida. Jos nämä tavoitteet alkavat eriytyä liikaa toisistaan, on valvontamallia syytä tarkastella uudelleen.
Lainsäätäjä päättää sen lainsäädäntökehikon, jonka puitteissa sekä Energiavirasto että verkkoyhtiöt toimivat. Puhtaan siirtymän asettamat vaatimukset ovat niin mittavat, että on aiheellista kysyä, onko nykyinen lainsäädäntökehikko rakennettu vastaamaan niihin. Jos investointitarve on poikkeuksellinen, voivat myös keinot olla poikkeuksellisia.
Urakoitsijat ja alihankintaketju tarvitsevat tilauskannan, joka on riittävän vakaa erikoistuneen osaamisen ja kapasiteetin ylläpitämiseksi. Osaaminen ei palaudu nopeasti, jos se kerran katoaa. Tämä tekee alihankintaketjun tilanteesta yhden konkreettisimmista mittareista sille, miten valvontamallin muutokset tosiasiassa vaikuttavat.
Asiakkaat maksavat lopulta sekä siirtohinnat että sen laskun, joka koituu, jos verkko ei pysy ajan tasalla. Lyhyen aikavälin siirtohintasäästö voi kääntyä pitkän aikavälin kustannukseksi, jos se syntyy laiminlyötyjen investointien hinnalla.
Prosessi jatkuu
Valvontamalli ei ole staattinen. Sitä kehitetään valvontajakso kerrallaan, ja oikeuskäytäntö muokkaa sen reunaehtoja. Markkinaoikeuden ratkaisu oli yksi piste tässä jatkuvassa prosessissa, ei sen päätepiste.
Puhtaan siirtymän onnistuminen edellyttää, että kaikki osapuolet pystyvät tarkastelemaan valvontamallia sen laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Kysymys ei ole vain siitä, paljonko verkkoyhtiö saa ansaita vaan siitä, millaista sähköverkkoa Suomi tarvitsee kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua ja miten siihen päästään.
Energiajuristi.fi on Skyline Legal Oy:n tuottama palvelu energia-alan toimijoiden tarpeisiin. Jos olet kiinnostunut palveluistamme, yhteistyöstä tai haluat ehdottaa blogiimme kiinnostavaa aihetta, ota ihmeessä yhteyttä info@skylinelegal.fi
Teksti: Tomi Rantasaari (Linkedin)
