Sähkömarkkinalaki muuttuu: 400 kV:n verkon mahdollisuudet

Vuoden vaihtuessa sähkömarkkinalakiin tuli mielenkiintoisia muutoksia, jotka voivat avata täysin uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia niin verkkoyhtiöille kuin sijoittajillekin.

Energiablogi käy tammikuun kunniaksi näitä muutoksia läpi. Ensimmäisenä suurjännitteisen jakeluverkon käsitteen muutos, joka mahdollistaa myös verkkoyhtiöille 400 kV verkon hallinnoinnin ja omistamisen.

Miksi muutos oli tarpeen?

Suomen sähköjärjestelmä kasvaa kovaa vauhtia. Kulutus on ollut pitkään noin 80 TWh vuodessa, mutta vuoteen 2040 mennessä sen arvioidaan kasvavan yli 60 TWh. Taustalla ovat suuret teolliset muutokset, kuten vedyn tuotanto ja vihreä teräs. Tuulivoimakapasiteetin ennustetaan nousevan noin 23 gigawattiin ja teollisen aurinkovoiman yli 10 gigawattiin.

Fingridin skenaarioissa kulutus nousee 126–159 TWh:n tasolle vuosina 2030–2035. Tuotanto kasvaa 139 TWh:iin vuoteen 2030 mennessä. Suurin osa uudesta tuotannosta sijoittuu Pohjanmaalle ja Pohjois-Suomeen, kun taas kulutus kasvaa erityisesti Etelä-Suomessa. Tarve vahvoille pohjois–etelä-siirtoyhteyksille kasvaa, minkä vuoksi Fingrid investoi kantaverkkoon neljä miljardia euroa.

Aiempi lainsäädäntö ei vastannut jatkuvasti kasvavaan tarpeeseen. Yli 110 kV verkot luettiin automaattisesti kantaverkkoon, mikä siirsi myös paikallisten ja alueellisten verkkojen kehittämisvastuun Fingridille, vaikka tarve olisi ollut jakeluverkon puolella. Omistuksen eriyttämisvaatimukset tekivät Fingridistä käytännössä ainoan kantaverkonhaltijan, mikä rajoitti muiden toimijoiden mahdollisuuksia.

Hallitusohjelmassa haluttiin varmistaa, että siirtoverkko toimii ja investoinnit ovat mahdollisia. Suurten hankkeiden pitää voida sijoittua lähelle toisiaan ilman pakollista kantaverkkoliityntää. Tuulivoiman liityntäjohdot haluttiin koota jakeluverkonhaltijan vastuulle, ja Fingridin roolia kaupungeissa haluttiin selkeyttää. Tavoitteena oli luoda sääntely, joka mahdollistaa kasvavan kulutuksen ja tuotannon liittämisen tehokkaasti ja pitää Suomen yhtenä tarjousalueena.

Muutokset käytännössä

Aiemmin 400 kV katsottiin automaattisesti kantaverkoksi, ja käytännössä vain Fingrid sai rakentaa sitä. Joillakin verkkoyhtiöillä oli vanhojen järjestelyjen perusteella 200–400 kV johtoja, mutta oikeustila oli epäselvä.

Vanhan mallin ongelma näkyi konkreettisesti. Jokainen uusi toimija rakensi oman liityntäjohtonsa. Tuulipuisto veti oman 400 kV linjansa, ja viereen nouseva tehdas rakensi toisen. Lopputuloksena syntyi rinnakkaisia johtoja ja tehottomuutta.

Uudistuksen myötä kantaverkonhaltijan kehittämisvastuu rajataan valtakunnalliseen yhteen liitettyyn siirtoverkkoon ja rajayhdysjohtoihin. Yli 110 kV johto voi jatkossa olla myös suurjännitteistä jakeluverkkoa, jos se palvelee paikallista tai alueellista tarvetta. Tämä avaa markkinaa useammille toimijoille ilman yksinoikeuksia. Käytännössä uudistus siirtää painopistettä kohti joustavampaa ja alueellisesti tarkoituksenmukaista verkon kehittämistä.

Miten uudistusta voidaan käytännön tasolla hyödyntää? Lakiin tehty muutos mahdollistaa nimittäin useita uusia tapoja helpottaa sähköverkkoon liittymistä:

1. Alueellinen 400 kV rengasyhteys

Verkkoyhtiö voi rakentaa alueellisen 400 kV verkon, johon useampi toimija voi liittyä. Tämä vähentää tarvetta rakentaa rinnakkaisia johtoja ja parantaa siten kokonaistaloudellisuutta. Jälkiliittyjälausekkeet varmistavat, että myöhemmin liittyvät osallistuvat kustannuksiin oikeudenmukaisesti. Kunnille alueellinen suurjännitteinen verkko voi samalla olla mahdollisuus houkutella uusia investointeja ja työpaikkoja.

2. Yhteishanke sijoittajan kanssa

Verkkoyhtiö ja sijoittaja voivat rakentaa 400 kV johdon yhdessä. Liittymisjohdon sijaan syntyy alueellisesti palveleva verkko, joka kuuluu valvontamallin ja Energiaviraston valvoman hinnoittelun piiriin. Tämä mahdollistaa uusia kumppanuusmalleja teollisuuden, sijoittajien ja kuntien välille.

3. Verkkoyhtiö rakentaa johdon liittyjän puolesta

Verkkoyhtiö voi rakentaa 400 kV johdon ja sähköaseman lähelle tulevaa tuotanto- tai teollisuuslaitosta. Rakentamisen kustannukset laskutetaan liittyjältä valvontamallin ja yleisten liittymisehtojen mukaisesti. Malli soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa liittyjällä ei ole halua tai mahdollisuutta toteuttaa suurjännitteistä liityntäjohtoa itse, mutta verkkoyhtiö näkee johdolle pidemmän aikavälin potentiaalia.

4. Joustavat rahoitusjärjestelyt ja uudet investointimallit

Uudistus mahdollistaa myös täysin uudenlaiset rahoitus- ja omistusjärjestelyt 400 kV verkoille. Verkkoyhtiöt ja sijoittajat voivat kehittää joustavia rahoitusmalleja, joissa investoinnin kustannukset jaetaan useamman toimijan kesken. Tämä madaltaa kynnystä toteuttaa suuria hankkeita ja mahdollistaa verkon rakentamisen myös tilanteissa, joissa yksittäinen toimija ei halua tai pysty kantamaan koko investointia. Malli tukee myös alueellista kehitystä, sillä se mahdollistaa suurten hankkeiden käynnistymisen ilman raskasta alkuinvestointia yksittäiseltä toimijalta.

Mitä kannattaa pitää mielessä?

Uudistus on iso mahdollisuus, mutta hyödyt toteutuvat vain, jos toimijat uskaltavat ja osaavat tarttua niihin. Yli 110 kV jakeluverkon salliminen muille kuin kantaverkonhaltijalle nopeuttaa paikallisia liityntöjä ja vapauttaa Fingridin keskittymään valtakunnallisiin tarpeisiin.

Verkkoyhtiöiden kannattaa huomioida, että 400 kV verkon rakentaminen voi olla taloudellisesti kannattavaa ja edullista kaikille osapuolille. Kuntien omistamille verkkoyhtiöille uudistus tarjoaa mahdollisuuden tarkastella investointeja laajemmasta näkökulmasta. 400 kV verkon hyödyt voivat ulottua paljon pidemmälle kuin yksittäinen investointilaskelma näyttää.

Lopuksi

Jos uudistuksesta otetaan hyödyt irti, se voi edistää Suomen energiajärjestelmän kilpailukykyä merkittävästi. Uudistus tukee puhdasta siirtymää ja mahdollistaa uusiutuvan energian liittämisen aiempaa tehokkaammin.

Energiajuristi.fi-sivustolla haluamme tuoda esiin energiakentän tulevaisuutta rakentavia näkökulmia ja asiantuntijoiden ajatuksia. Jos sinulla on aihe, jota haluaisit käsiteltävän tai haluat kommentoida tätä artikkelia, ota yhteyttä osoitteeseen info@skylinelegal.fi.

Teksti

Tomi Rantasaari (Linkedin)