Myrskyn jälkeen - kymmenen vuotta maakaapelointia

Joulukuussa 2025 Suomea runnelleen Hannes-myrskyn myötä keskustelu maakaapeloinnista on taas vilkastunut. Viimeiset 10 vuotta Suomen maakaapelointiaste on vähitellen noussut, ja viimeisimpien myrskyjen yhteydessä sen vaikutukset toimitusvarmuuteen ovat selkeästi nähtävissä. Energiablogi päätti selvittää, miten keskustelu käynnistyi ja mitä kaikkea maakaapeloinnin rintamalla on tässä ajassa tapahtunut.

Hannu- ja Tapani-myrskyt 2011

Hannu- ja Tapani-myrskyt iskivät joulukuussa 2011 Lounais- ja Etelä-Suomeen pimentäen kodit, navetat ja työpaikat. Yhtäaikaisesti jopa 300 000 käyttäjää oli ilman sähköä, ja pisimmät katkot kestivät pahimmillaan yli kaksi viikkoa. Sähkökatkot vaikuttivat yhteensä 570 000 sähkönkäyttäjään, kun heidän pakastimensa pysähtyivät, lämmitys katkesi eivätkä tietoliikenneyhteydet toimineet. Sähkökatkojen aiheuttamat haitat nousivat vuonna 2011 lähes puoleen miljardiin euroon.

Vahinkojen taustasyynä pidettiin erityisesti sitä, että kaapelointiaste oli keskijänniteverkossa ainoastaan hieman yli 10 prosenttia. Samalla arvioitiin, että jos sähköverkkoa ei lähdetä aktiivisesti kehittämään, 15 vuoden aikana vahinkojen määrä voi nousta jopa 3 miljardiin euroon.

Lainsääädäntö asetti uudet vaatimuset

Vuonna 2013 sähkömarkkinalakiin säädettiin selkeät toimitusvarmuustavoitteet. Jatkossa jakeluverkon vikaantuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei saanut aiheuttaa asemakaava-alueella yli kuuden tunnin tai muualla yli 36 tunnin keskeytystä. Tavoitteet asetettiin vaiheittain: vuoteen 2019 mennessä toimitusvarmuuden piiriin piti saada puolet asiakkaista, vuoteen 2023 mennessä 75 % ja vuoteen 2028 mennessä kaikki. Arvioiden mukaan tavoitteisiin pääseminen edellytti keskijänniteverkon kaapelointiasteen nostamista 40–75 prosenttiin ja pienjänniteverkon osalta 40–90 prosenttiin, hieman alueesta ja olosuhteista riippuen.

Laskelmien mukaan 36 tunnin aikarajaan pääsemisen arvioitiin vaativan noin 3,5 miljardin euron investointeja 15 vuoden jaksolla. Hintojen korotuksen arvioitiin olevan sähkölämmitteisessä omakotitalossa asuvalle noin 200 euroa vuodessa, ja kerrostaloasujalle noin 60–70 euroa vuodessa.

Investoinnit käynnistyivät

Vuonna 2015 verkkoyhtiöt ryhtyivät toteuttamaan investointeja, tosin ympäri Suomea hyvin eri tahdilla. Varsin pian tiettyjen yhtiöiden asiakkailla siirtomaksuihin tehtiin korotuksia, mikä perustui lainsäädännön mukaisen valvontamallin mukaiseen hinnoitteluun, mutta samalla herätti voimakasta vastustusta ja suoranaisen kansaliikkeen. Yleinen mielipide säikäyttikin poliitikot ja puolueet, jotka olivat vain pari vuotta aiemmin ajaneet sähkömarkkinalain uudistusta.

Julkisen kohun seurauksena sähkönsiirron ja -jakelun hintojen korottamiselle säädettiin 15 prosentin vuotuinen yläraja. Samalla verkkoyhtiöille sallittiin helpotuksia, joiden myötä ne saattoivat hakea helpotusta toimitusvarmuusvaatimusten täyttämiseen. Muutokset tulivat voimaan syksyllä 2017.

Jarru päälle ja uusi suunta

Poliittinen paine sähkön siirtohintoja kohtaa ei kuitenkaan laantunut, ja vuonna 2020 hallitus päätti hillitä siirtohintojen korotuksia entisestään. Vuotuinen korotuskatto alennettiin 15 prosentista 8 prosenttiin. Samalla alijäämien tasoitusjaksoa pidennettiin, jotta aiemmat alijäämät eivät leikkautuisi takautuvasti.

Haja-asutusalueiden yhtiöille toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoaikaa jatkettiin vuoden 2036 loppuun, jos keskijänniteverkon kaapelointiaste oli 2018 lopussa enintään 60 prosenttia. Muutoksen toivottiin hidastavan investointien aikataulua ja antavan aikaa teknologian kehitykselle, kuten älyverkko-, jousto- ja varastoratkaisujen kehitykselle.

Sähköverkon kehittämissuunnitelmaan lisättiin suunnitelma kulutusjoustosta, sähkövarastoista, energiatehokkuustoimista ja muista vaihtoehdoista verkon laajentamiselle. Suunnitelmat tehdään kahden vuoden välein, julkaistaan ja niistä kuullaan asiakkaita. Energiavirastolle annettiin myös toimivaltuuksia määrätä muutoksia, jos yhtiöiden omat toimet eivät ole kokonaisuutena kustannustehokkaita.

Vain pari vuotta myöhemmin hintoja oltiin jälleen hillitsemässä, kun Energiavirasto vahvisti vuonna 2023 valvontamenetelmät seuraavalle vuonna 2024 alkaneelle neljävuotiskaudelle. Päätös herätti laajaa tyytymättömyyttä alan toimijoiden keskuudessa, ja sen seurauksena kymmenet verkkoyhtiöt valittivat päätöksestä markkinaoikeuteen. Yhtiöt katsoivat, että uusi malli laskee tuottopohjaa ja heikentää investointien kannattavuutta.

Markkinaoikeus kuitenkin hylkäsi marraskuussa 2025 kaikki valitukset ja totesi, että Energiavirastolla on laaja harkintavalta ja että menetelmät eivät loukkaa yhtiöiden oikeutta kohtuulliseen tuottoon.

Uskaltaako Suomeen sijoittaa?

Kansainvälisessä kilpailussa pienen reuna-alueella sijaitsevan maan täytyy olla ketterä ja innovatiivinen. Kun toimitusvarmuusvaatimukset asetettiin vuonna 2013, verkkoyhtiöt ja niiden taustalla toimineet sijoittajat tekivät pitkän aikavälin investointisuunnitelmia ja rahoitusjärjestelyjä.

Vuosina 2020 ja 2023 pelisääntöjä on muutettu huomattavasti, mikä osaltaan viittaa siihen, ettei verkkoinvestointien luonnetta pitkäaikaisina sijoituskohteina täysin ymmärretä tai haluta tunnustaa. Pitkäjänteiset verkko­investoinnit edellyttävät ennakoitavaa sääntelyä, ja etenkin kansainvälisille sijoittajille, jotka ovat rahoittaneet merkittävän osan verkko-investoinneista, nopeat muutokset ovat haastavia.

Mitä merkittävämmästä yhteiskunnallisesta muutoksesta on kysymys, sitä tarkemmin taustat ja taloudelliset vaikutukset tulisi ennakoida. Tässä suhteessa verkkoyhtiöille asetetut tiukat vaatimukset ja valvontamalliin myöhemmin tehdyt korjaussarjat eivät ole osoitus kovin linjakkaasta tai onnistuneesta yhteiskunnan kehittämisestä. 

Lopuksi

Luotettava sähkönsaanti on edellytys teollisuuden kehitykselle ja uusien työpaikkojen syntymiselle koko Suomessa. Verkostoinvestointien edetessä sähköverkon toimitusvarmuus on parantunut huomattavasti, eikä viime vuosien myrskyissä ole enää syntynyt yhtä laajoja tai pitkäkestoisia katkoja. Vuonna 2024 julkaisemien pienjännitelinjoista yli 55 prosenttia eli lähes 150 000 kilometriä on maakaapeloitu, ja Keskijännitelinjoistakin yli 40 prosenttia eli lähes 70 000 kilometriä. Yhteensä sähköverkkoa on 426 000 kilometriä.

Myrskyjä tulee ilmaston muuttuessa entistä enemmän, minkä vuoksi sähköverkkoon tulee investoida merkittävästi myös jatkossa. Samalla painopiste siirtyy kustannustehokkuuteen, ja esimerkiksi suurten verkkoyhtiöiden toimintamallissa maakaapelointi on jo nykyisin edullisin ja ensisijainen rakennustapa. Rinnakkaisten ilmajohtojen rakentamiseen liittyy omia haasteita johtokadun raivaamisesta sen ylläpitämiseen. Tulevaisuuden säävarma verkko voidaan saavuttaa, jos kaapelointi ja uudet teknologiat osataan yhdistämään kustannustehokkaasti. Tämä vaatii laadukasta lainsäädäntöä ja viranomaistoimintaa, sekä oikeanlaisen ja kannustavan toimintaympäristön.

Energiajuristi.fi-sivustolla haluamme tuoda esiin energiakentän tulevaisuutta rakentavia näkökulmia ja asiantuntijoiden ajatuksia. Jos sinulla on aihe, jota haluaisit käsiteltävän tai haluat kommentoida tätä artikkelia, ota yhteyttä osoitteeseen info@skylinelegal.fi.

Teksti

Tomi Rantasaari (Linkedin)