Kannustimet – miten valvontamalli ohjaa verkkoyhtiöiden käyttäytymistä?

Edellisissä osissa on käyty läpi, miten sallittu enimmäistuotto lasketaan oikaistun nykykäyttöarvon ja WACC-prosentin tulona. Tämä laskennallinen katto on valvontamallin näkyvin elementti, mutta se ei ole ainoa tapa, jolla malli ohjaa verkkoyhtiöiden toimintaa. Yhtä tärkeä osa mallia ovat erilaiset kannustimet, jotka palkitsevat tai rankaisevat yhtiöitä sen mukaan, miten ne suoriutuvat tietyistä tavoitteista.

Miksi pelkkä tuottokatto ei riitä?

Tuottokatto estää kohtuuttomat hinnat mutta se ei yksinään kerro mitään siitä, miten hyvin verkkoyhtiö palvelee asiakkaitaan. Verkkoyhtiö voisi periaatteessa kerätä sallitun enimmäistuoton ja silti laiminlyödä verkon kehittämisen, toimitusvarmuuden tai asiakaspalvelun laadun. Tähän ongelmaan kannustimet vastaavat, sillä ne sitovat verkkoyhtiön taloudellisen tuloksen suoraan sen suorituskykyyn.

Toimitusvarmuuskannustin

Toimitusvarmuuskannustin on valvontamallin merkittävimpiä yksittäisiä elementtejä. Se perustuu sähkönjakelun keskeytystilastoihin: mitä enemmän asiakkaat kokevat sähkökatkoja ja mitä pidempään ne kestävät, sitä suurempi taloudellinen seuraamus verkkoyhtiölle koituu. Vastaavasti hyvä toimitusvarmuus palkitaan.

Käytännössä laskenta perustuu kahteen mittariin. Keskeytysten lukumäärä kertoo, kuinka usein sähkönjakelu on häiriintynyt. Keskeytysten kesto taas kertoo, kuinka kauan yksittäiset katkot ovat kestäneet. Näistä lasketaan niin sanottu KAH-arvo eli keskeytyksistä aiheutunut haitta, joka muunnetaan euromääräiseksi. Jos yhtiön toimitusvarmuus on heikompi kuin valvontamallissa asetettu vertailutaso, vähennetään erotus yhtiön sallitusta tuotosta. Jos toimitusvarmuus ylittää vertailutason, saa yhtiö vastaavan lisäyksen sallittuun tuottoonsa.

Tämä kannustin on se mekanismi, joka tekee maakaapeloinnista verkkoyhtiöille taloudellisesti järkevää. Maakaapelit kestävät myrskyjä ja lumikuormia huomattavasti paremmin kuin ilmajohdot, joten maakaapeloitujen alueiden toimitusvarmuus on tyypillisesti selvästi korkeampi. Toimitusvarmuuskannustin siis ohjaa yhtiöt investoimaan maakaapelointiin ilman, että lainsäätäjän tarvitsee erikseen määrätä siitä.

Investointikannustin

Investointikannustin palkitsee verkkoyhtiöitä siitä, että ne uusivat ja kehittävät verkkoaan aktiivisesti. Kuten ensimmäisessä osassa todettiin, jokainen uusi investointi kasvattaa oikaistua nykykäyttöarvoa, mikä puolestaan kasvattaa sallittua enimmäistuottoa. Tämä rakenne itsessään on investointikannustin: mitä enemmän yhtiö rakentaa, sitä enemmän se saa tuottoa kerätä.

Kannustimen logiikka on tarkoituksellinen. Sähköverkko on infrastruktuuri, joka vaatii jatkuvaa uusimista ja kehittämistä. Jos verkkoyhtiö voisi kerätä saman tuoton ilman investointeja, ei sillä olisi taloudellista syytä uusia verkkoaan. Investointikannustin varmistaa, että rahaa tosiasiallisesti ohjautuu verkon kehittämiseen.

Laatukannustimet ja asiakaspalvelu

Toimitusvarmuuden lisäksi valvontamallissa on kannustimia, jotka liittyvät verkkopalvelujen laatuun laajemmin. Näihin kuuluvat muun muassa verkkoliittymien toimitusajat ja asiakasreklamaatioiden käsittely. Sähkömarkkinalaki velvoittaa verkkoyhtiöt maksamaan vakiokorvauksia tilanteissa, joissa esimerkiksi uuden liittymän kytkeminen viivästyy sovitusta aikataulusta. Nämä korvaukset toimivat suorana taloudellisena kannustimena pitää toimitusprosessit sujuvina.

Tehokkuuskannustin

Valvontamalliin sisältyy myös tehokkuuskannustin, joka vertaa verkkoyhtiöiden kustannustehokkuutta toisiinsa. Yhtiöt, jotka pystyvät tuottamaan verkkopalvelut muita edullisemmin, hyötyvät kannustimen kautta taloudellisesti. Vastaavasti tehottomammat yhtiöt kohtaavat paineen tehostaa toimintaansa. Tämä ns. vertaileva kilpailu on yksi tapa korvata se markkinakilpailu, joka monopoliasemasta johtuen puuttuu kokonaan.

Kannustimien kokonaisvaikutus

Kannustimet eivät toimi tyhjiössä, vaan ne vaikuttavat yhdessä. Verkkoyhtiö, joka investoi aktiivisesti maakaapelointiin, hyötyy sekä investointikannustimesta että toimitusvarmuuskannustimesta. Se, joka laiminlyö verkon kehittämisen, kärsii molemmista. Tämä yhteisvaikutus on tarkoituksellinen: valvontamalli on rakennettu ohjaamaan verkkoyhtiöitä kohti sellaista käyttäytymistä, joka palvelee asiakkaita ja edistää verkon kehittymistä.

Kannustinjärjestelmässä on kuitenkin myös jännitteitä. Valvontajakson 2024–2031 muutokset ovat heikentäneet investointikannustinta tilanteessa, jossa verkkoinvestointien tarve on puhtaan siirtymän myötä kasvamassa. Tämä ristiriita on yksi keskeisimmistä jännitteistä nykyisessä valvontamallissa, ja siihen palataan sarjan myöhemmissä osissa.

 Energiajuristi.fi on Skyline Legal Oy:n tuottama palvelu energia-alan toimijoiden tarpeisiin. Jos olet kiinnostunut palveluistamme, yhteistyöstä tai haluat ehdottaa blogiimme kiinnostavaa aihetta, ota ihmeessä yhteyttä info@skylinelegal.fi

Teksti: Tomi Rantasaari (Linkedin)