Capex Outperformance -mekanismi verkkoyhtiön kannattavuuden ajurina

Energiaviraston valvontamallissa Capex Outperformance eli COP-mekanismi on mekanismeista, joilla koitetaan vaikuttaa verkkoyhtiön kannattavuuteen. Se toimii investointien ohjausvälineenä, joka vaikuttaa siihen, miten hankkeita kannattaa suunnitella, kilpailuttaa ja toteuttaa. Kun mekanismin logiikkaa hyödyntää järjestelmällisesti, vaikutus alkaa näkyä myös verkkoyhtiön tuloksessa.

COP-mekanismin logiikka

COP-mekanismin perusajatus lähtee siitä, että Energiavirasto määrittää valvontaa varten verkkokomponenttien kohtuulliset keskihinnat, joita verrataan kaikkien Suomen verkkoyhtiön toteutuneisiin kustannuksiin. Jos yhtiö pystyy toteuttamaan investointinsa näitä keskihintoja edullisemmin, osa syntyneestä säästöstä jää yhtiölle hyödyksi ja parantaa kannattavuutta. Jos kustannukset nousevat keskihintoja korkeammiksi, COP heikentää tulosta. Näin COP ohjaa investointeja sekä tehokkuuden että kustannuskurin kautta.

Keskimääräisten hintojen saavuttaminen ei ole kaikille verkkoyhtiöille helppoa, sillä markkinatilanne, hankintojen koko ja paikalliset olosuhteet vaikuttavat kustannuksiin. Jokainen tehostava toimenpide, kuten tehokkaammin toteutettu kilpailutus, yhtenäiset määrittelyt ja volyymien yhdistäminen, voivat viedä hankintoja lähemmäs valtakunnallista keskihintaa ja parantaa siten COP-mekanismin kautta yhtiön tulosta, vaikka keskiarvoon ei täysin päästäisikään.

Pienempien verkkoyhtiöiden haasteet

Pienillä verkkoyhtiöillä COP-hyötyjen tavoittelu on usein vaikeampaa kuin suurilla toimijoilla. Investointien volyymi on käytännön syistä rajallinen, mikä heikentää neuvotteluvoimaa ja nostaa yksikköhintoja. Yksittäisten komponenttien ja urakoiden hinnat jäävät helposti korkeammiksi kuin yhtiöillä, joilla on mahdollisuus hyödyntää isompaa mittakaavaa.

Haasteita syntyy myös kilpailutusosaamisesta ja resursseista. Kun hankintojen valmistelu tehdään pienellä organisaatiolla, tekniset määrittelyt ja sopimusrakenteet voivat jäädä epäyhtenäisiksi. Jos esimerkiksi kilpailutuksessa käytetyt tekniset määritelmät eivät vastaa Energiaviraston käyttämiä mittareita, riski kustannusten karkaamisesta nousee saman tien. Urakan aikana syntyvät lisä ja muutostyöt syövät nopeasti kilpailutuksessa saavutetun hyödyn.

Monella pienellä verkkoyhtiöllä ongelma liittyy siihen, että hankintojen valmistelu ja sopimusten hallinta vievät suhteettoman suuren osan organisaation kapasiteetista. Kun tekninen määrittely ei ole yhtenäinen tai sopimusrakenne ei tue kustannusten hallintaa, COP-hyödyt jäävät helposti saavuttamatta.

Yhteishankinnat ratkaisuna

Yhteishankinnat tarjoavat toimivan tavan korjata mittakaavan aiheuttamaa ongelmaa. Kun useampi verkkoyhtiö yhdistää hankintansa, toimittajille syntyy kokonaisuus, joka oikeuttaa parempiin hintoihin ja ehtoihin. Käytännössä yhteishankinnoilla saavutettavat säästöt voivat olla jopa 10–25 prosenttia riippuen hankinnan kohteesta ja markkinatilanteesta. Suurempi volyymi mahdollistaa myös sen, että tekniset määrittelyt pystytään laatimaan yhtenäisesti, jolloin myös tarjoukset ovat paremmin vertailukelpoisia.

Yhteishankinnat edellyttävät kuitenkin huolellista valmistelua. Osallistuvien yhtiöiden on sovittava yhteisistä teknisistä ratkaisuista ja siitä, miten päätöksenteko ja vastuut järjestetään. Myös kilpailuoikeudelliset näkökohdat tulee arvioida etukäteen, vaikka asianmukaisesti toteutettuna yhteishankinnat ovatkin yleensä sallittua. Pienille verkkoyhtiöille yhteishankinnat avaavat mahdollisuuden osallistua hankintoihin, joihin yksin ei olisi realistisia edellytyksiä, ja lopulta tämä näkyy positiivisesti siirtohinnoissa.

Kun perusasiat ovat kunnossa, yhteishankinta toimii strategisena välineenä, joka parantaa investointien ennustettavuutta ja kustannustehokkuutta. Samalla se vähentää riskiä siitä, että yksittäinen yhtiö jää markkinoilla heikkoon asemaan.

Urakkasopimusten rakenne ja kilpailutusprosessi

COP-hyötyjen realisoituminen riippuu pitkälti siitä, miten urakkasopimukset ja kilpailutus on rakennettu. Selkeä ja yksiselitteinen hankinta- tai urakkasopimus vähentää tulkinnanvaraa ja ehkäisee lisätöiden syntymistä. Huono hankinnan kohteen määrittely on varma tapa päätyä sopimusriitoihin ja saada kustannusten kohoamaan.

Kilpailutuksen ajoitus vaikuttaa myös lopputulokseen. Rakennusalan kausivaihtelut ovat monesti ennustettavia, ja hiljaisempaan aikaan toteutettu kilpailutus tuottaa yleensä edullisempia tarjouksia. Monivuotiset sopimukset ja kehyssopimusmallit tuovat joustavuutta ja mahdollistavat hintojen lukitsemisen suotuisissa markkinaolosuhteissa. Lisäksi kannattaa huomioida, että maailmanpoliittiset käänteet, kuten Ukrainan jälleenrakentamisen alkaminen, voi nostaa urakoinnin hintoja merkittävästi.

Systemaattinen lähestymistapa tuloksiin

COP-mekanismi muodostaa kokonaisuuden, joka ulottuu investointien suunnittelusta hankintojen valmisteluun ja sopimusten rakenteeseen. Keskimääräisten hintojen saavuttaminen voi olla todellinen haaste, mutta jokainen tehostava toimenpide vie lähemmäs tavoitetta ja parantaa COP-tulosta. Kun yhteishankinnat, yhtenäiset sopimukset ja huolellisesti valmisteltu kilpailutus tukevat toisiaan, COP toimii verkkoyhtiölle todellisena kilpailuetuna.

Konsultoimme verkkoyhtiöitä toimivien yhteishankintamallien ja kilpialutusprosessien kehittämisessä. Laadukkaasti toteutetut toimenpiteet parantavat kannattavuutta ja vahvistavat taloudellista asemaa pitkällä aikavälillä. 

Energiajuristi.fi-sivustolla haluamme tuoda esiin energiakentän tulevaisuutta rakentavia näkökulmia ja asiantuntijoiden ajatuksia. Jos sinulla on aihe, jota haluaisit käsiteltävän tai haluat kommentoida tätä artikkelia, ota yhteyttä osoitteeseen info@skylinelegal.fi.

Teksti

Tomi Rantasaari (Linkedin)